Tiina Nopola kirjoittaa nyt tyttärensä kanssa – kertoo hauskan tarinan edesmenneestä Sinikka Nopolasta
Emma Nopola kirjoittaa nykyään äitinsä työparina, mutta lapsena hän kauhisteli kirjailijasisarusten Tiinan ja Sinikan tylsää ammattia.
Heinähattu, Vilttitossu ja kana -kirja ilmestyi vuonna 2019. Tiina Nopola alkoi suunnitella siskonsa Sinikan kanssa romaanista elokuvaa, jonka käsikirjoitus eteni hyvää vauhtia. Työ kuitenkin katkesi koronapandemiaan.
Kolme vuotta sitten Sinikka Nopola menehtyi. Tiina kaipasi työparia, joten hän lähestyi Lontoossa asuvaa tytärtään Emma Nopolaa.
– Ajattelin alkuun, että apua, olemme äiti ja tytär. Mitähän tästä tulee? Mutta Emman kanssa syntyi lähes sama tunne yhdessä työskentelystä kuin Sinikan kanssa. Olemme läheisiä, voimme puhua toisillemme suoraan eikä oikeastaan riitojakaan tullut. Sinikan kanssa emme tuskin koskaan riidelleet töitä tehdessämme, Tiina kertoo.
Luottomies-sarja oli jäädä julkaisematta - Yle unohti pilotin varastoon
Emmalle Risto Räppääjän sekä Heinähatun ja Vilttitossun maailmat ovat tuttuja jo lapsuudesta.
– Muistan, kun Tiina ja Sinikka istuivat sohvallamme. He juttelivat kirjasta, ja välillä Sinikka pyysi minulta jalkahieronnan. Annoin jo pienenä kirjoihin ehdotuksia, kunnes tylsistyin, Emma muistelee.
Sinikka yritti pelastaa tilanteen
Pikkutyttönä Emma kauhisteli ajatusta ”tylsästä” kirjailijan urasta. Siihen vaikutti mielikuva, jonka hän sai seuratessaan sivusta äitinsä ja tätinsä työskentelyä.
Sami Garam, 56, on Erikoisjoukkojen vanhin - tällaisia ongelmia ikä aiheutti
Tiina ei ihmettele lapsensa epäilyksiä muistellessaan takavuosia kirjailijasiskosten Lauttasaaren-kodeissa.
– Kyllähän me annoimme hieman oudon kuvan ammatistamme. Olimme koko ajan kotona kirjoittamassa samat romppeet päällä. Sellainen on varmasti näyttänyt lapsen silmissä tylsältä, Tiina naurahtaa.
Tiina katsoo tytärtään ja kysyy, voisiko kertoa Katson lukijoille muiston Emmasta ja Sinikasta. Totta kai, tytär vastaa ja Tiina vaeltaa muistoissaan vuosia taaksepäin päivään, jolloin syntyi idea Risto Räppääjä viimeinen tötterö -kirjaan. Se on Emman omia suosikkeja eikä vähiten siksi, että se on tositarina hänen ja tätinsä sattumuksista.
Lapsena Emma rakasti tietyn merkkistä keksijäätelöä, jota myytiin rasioissa. Kun sitten yritys ilmoitti, että kyseinen jäätelömaku poistetaan valikoimasta, Emma säästi yhden keksijäätelöpaketin perheen mökin pakastimeen.
– Muistan, että söin sitä lusikallisen päivässä, jotta jäätelö riittäisi koulun alkuun asti. Kukaan ei saanut koskea jäätelörasiaani, Emma kertoo.
Kerttu Kotakorpea kaivataan takaisin säälähetyksiin - paljastaa suunnitelmansa
Erään naapurissa vietetyn kesäpäivän jälkeen Emma palasi mökille. Lapsen katse iskeytyi vieraaseen, joka nautiskeli Emman jäätelöä ja vieläpä suoraan paketista.
– Tuijotin vierasta, joka kehui, ettei koskaan ollut syönyt näin hyvää jäätelöä. Lähdin huoneesta hirveän vihaisena, Emma nauraa.
Selvisi, että Sinikka oli tietämättään antanut viimeisen keksijäätelöpaketin vieraalle.
– Sinikka pyyteli anteeksi, kun näki, miten pettynyt Emma oli. Sitten hän oli mennyt soittelemaan supermarketteihin ympäri Suomen, ja kertoi löytäneensä keksijäätelöä Kokkolasta. Minä lähden sinne aamujunalla, Tiina muistelee siskon ilmoittaneen.
– Laitoimme kirjan nimeksi viimeinen tötterö, koska se kuulosti hauskemmalta kuin viimeinen jäätelöpakkaus. Sitten katsoimme Sinikan kanssa hauskoja junaseisakkeiden nimiä ja löysimme Höljäkän, jonne kirjassa suunnataan etsimään viimeistä keksijäätelötötteröä, Tiina jatkaa.
Poika peri Sinikan lahjat
Emma tunnistaa itsessään luovuuden, vaikka tuleekin hyvin toisenlaisesta maailmasta kuin äitinsä. Lontoossa hän työskentelee markkinoinnin ja brändäyksen parissa, eikä hänellä ole opiskelutaustaa kirjallisuudesta tai suomen kielestä.
Äidin kirjoittajatyöparina on ollut ihanaa. Omat haasteensa yhteistyölle luo etäisyys, mutta Emma piipahtelee usein Suomessa.
– Hyvin Emma sukeltaa maailmaani Lontoon humusta. Hän on aina valmiina, kun soitan, pitäisikö jotain kohtaa tekstissä tarkistaa. Sinikan tavoin Emma pystyy tekemään erilaisia töitä rinnan, Tiina kehuu.
Niko Saarinen ja Outi-äiti lähtivät kieli- ja suunnistustaidottomina seikkailurealityyn – näin kävi
Tiina muistelee, miten Sinikka saattoi lennosta vaihtaa työstä toiseen. Hän oli moniosaaja, jonka kynästä syntyi yhtä lailla aikuisten romaaneja, laulun sanoja kuin lastenkirjallisuutta.
– Hän oli hieno lyyrikko, joka kirjoitti runoja, näytelmiä ja musikaaleja. Sinikka saattoi tehdä kaikkea tätä samana päivänä. Hän oli uskomattoman lahjakas ihminen, Tiina kuvailee.
Tiina ei omien sanojensa mukaan taivu moiseen lahjakkuuteen, mutta Sinikan Matias-poika jatkaa äitinsä jalanjäljissä.
– Matias on tehnyt laulun sanoja Risto Räppääjä -elokuviinkin. Hän on perinyt riimittelytaidot äidiltään.
